torstai 27. helmikuuta 2014

Don Khong


Don Khongin maaseutua
Tulimme eilen Don Detiltä tänne Don Khongin saarelle. Tämä on alueen isoin saari (18km pitkä), ja on vaikea uskoa, että tämäkin saari sijaitsee Mekong -joen keskellä. Ei mikään pieni joki tuo Mekong..! Saarelta löytyy kourallinen edullisia guesthouseja, sekä pari isompaa ja tyylikkäämpää hotellia. Hotellien huonehinnat ovat n. 40-50 ameriikan dollaria, kun taas itse yövymme guesthousessa n. 10 dollarin hintaan. Kaikki majoitusliikkeet sijoittuvat alueen itälaitaan, Muang Khongiin.
Mukava ranskalainen pariskunta. He tulivat saarelle yhtä aikaa meidän kanssamme

Itse saari on kyllä hämmentävä. Kun saavuimme tänne eilen, ketään ei näkynyt missään. Täällä oli ihan autiota. Koska olimme lukeneet, että saari on iso, oletimme täällä olevan enemmän turisteja verrattuna Don Detin saareen. Väärin. Ei ketään missään, ja ne muutamat alueen majapaikat väittävät, että täällä on vielä high season käynnissä. Vasta illalla näimme enemmän turisteja majapaikkamme ravintolassa.

On köyhiä, ja on rikkaita...




Jostakin kumman syystä reppureisaajat eivät ole oikein koskaan ottaneet tätä saarta omakseen, vaan ovat sen sijaan menneet Don Detille. Sen huomaa erityisesti saarten erilaisessa kehityksessä. Don Detiltä löytyy paljon enemmän majoitusta, bungaloweja ja guesthouseja. Siellä on enemmän ravintoloita, sekä pieniä ruokakauppoja ahdettuna pienen kadun varrelle. Erilaisia aktiviteetteja (tubeilua, kanoottiretkiä, jne jne) mainostetaan joka puolella. Lisäksi saarella mainostettiin jopa Thaimaalaista hierontaa.


Don Khong

Don Khong on luonteeltaan aivan erilainen. Täältä puuttuvat bungalowit ja hieronnat. Toisaalta täältä kuitenkin löytyy ne pari parempaa ja hulppeampaa hotellia, mutta ravintoloita on vain majoituspaikkojen yhteydessä, sekä siellä täällä saaren pienissä kylissä näyttäisi olevan paikallisten muovituoliruokapaikkoja. Majapaikat tarjoavat joitakin retkiä, mutta ei samalla mittakaavalla verrattuna Don Dettiin. Lisäksi täältä puuttuvat itse reppureissaajat. Toki jonkin verran heitä näkee, mutta enemmän täällä on ranskalaisia (eläkeläisiä). Ihan mielenkiintoisia eroja, joista huomaa miten matkailu muuttaa paikkojen luonnetta. 
Joissakin paikoissa vielä pellot vihertää

Pyöriä ja mopoja täältä kuitenkin voi vuokrata, ja me otimme täksi päiväksi mopon vuokralle. Kävimme ajelemassa ympäri saarta, ja katselimme paikallisten elämää. Tähän aikaan vuodesta suurin osa saaren pelloista on todella kuivia, mutta joissakin paikoissa näytti riisi vielä kasvavan.

Paikallinen koulu :) Tämä ihan vain siksi, että tätä blogia lukee ainakin pari opettajaa!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Don Det



Pyöräretken maisemaa

Vuokrasimme tänään polkupyörät (vajaan euron / pyörä) ja kävimme ajelemassa Don Detin saaren ympäri. Saari on sen verran pieni, että siinä ei mennyt kauaa. Don Detistä pääsee myös siltaa pitkin viereiselle, Don Khonin saarelle. Sillan ylittämisestä peritään kuitenkin 2,5 euron ylitysmaksu (kaikkea ne keksii!?), joten emme viitsineet mennä Don Khonin puolelle.

Sateista on jo aikaa, joten maa alkaa olla rutikuiva

Pyöräretken jälkeen olemme vain lueskelleet ja syöneet hyvin. Jostakin syystä emme mielestämme syöneet mitenkään erityisen hyvää ruokaa Kambodzassa. En tiedä, oliko vika huonosti valituissa ruokapaikoissa, vai missä lie, mutta mielestämme Thaimaassa ruoka oli paljon parempaa, ja samaten nyt täällä Laosin puolella olemme ehtineet jo syödä paljon paremmanmakuista ruokaa.

Maisemaa
Ja kuten eilen kirjoitin niistä muista suomalaisista, niin tänään olemme saaneet kuulla suomenkieltä useampaan otteeseen. Syy (tai ainakin osasyy) sille on se, että Madventureksen pojat Riku ja Tunna kävivät aikoinaan täällä Don Detin saarella, ja kuvasivat paikkaa tv-sarjaansa. Saari sai Suomen reppureissaajien keskuudessa mainetta, joten monet suomalaiset tulevat täällä käymään. Don Det on kuitenkin jo kovasti muuttunut niiltä ajoilta, kun Riku ja Tunna kävivät täällä. Pari vuotta sitten saarelle vedettiin sähköt, ja nyt majapaikoista löytyy useimmiten tuulettimet, tai parhaimmista jopa ilmastoinnit. Samaten sisävessat löytyvät jo useimmista bungaloweista ja huoneista, sekä free wifiä mainostetaan lähes kaikissa paikoissa. Ei tainneet Riku ja Tunna posliinipönttöä käyttää, silloin kun he täällä kävivät…Ja tuskin soittelivat skypellä kotiin!

Mummonmökki -tyyppisiä bungaloweja joen rannassa
Turistivirrat siis lisääntyvät ja samalla saari muuttuu jatkuvasti enemmän turisteja palvelevaksi paikaksi. Myös hinnat nousevat koko ajan (kuten joka paikassa). Sellaista se on, mutta kyllä me ainakin olemme vielä löytäneet täältä rauhaa ja hiljaisuutta, ja meidän majoituskin on ihan jees. Hyvin pysymme budjetissa.




Ps. Edelleen tarkenee! Vaikka Mikko jo mietti, että pitääkö tässä käydä ostamassa villapaita jos kuitenkin sattuisi kylmä yllättämään... Vaikka ei me kyllä olla ainuttakaan villapaitaa nähty myynnissä missään.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Terveisiä Laosista!

Saavuimme tänään bussilla Laosiin. Ostimme Kratiesta yhteislipun Don Detin saarelle, maan eteläosaan. Matka kesti kaiken kaikkeaan reilun 6 tuntia. Aamulla lähdimme pikkubussilla Kratiesta ja ajoimme todella kuoppaista tietä Stung Trengiin, jossa vaihdoimme bussiin ja jatkoimme matkaa rajalle asti.

Olimme lukeneet Laosin ja Kambodzan välisestä rajasta (ja muiden kokemuksista) jonkin verran, joten olimme vähän varautuneet siihen, mitä edessä on. Bussissa "matkaopas" jakoi kaikille Laosin viisumihakemukset, jotka täyttelimme matkan aikana. Sen jälkeen alkoikin sitten se varsinainen hauska osuus: tämä "matkaopas" kävi jokaisen luona erikseen väittämässä, että hän hoitaa kaikkien viisumit nopeasti, koska rajalla ei kuulemma ole yhtään ylimääräistä aikaa, ja bussi odottaa jo valmiiksi. Mies alkoi keräämään kaikilta passeja, viisumihakemuksia ja rahoja pois. Samalla hän tietysti kertoi, että miten viisumin lisäksi tulee lisämaksuja siitä ja tästä ja tuosta. Mehän ei siihen suostuttu, emmekä antaneet tälle herralle passejamme. Hän kehtasi jopa väittää, että me emme ehdi seuraavaan bussiin rajalla, jos käymme itse hakemassa viisumit. No, saimme pitää passimme ja perillä raja-asemalla tämä mies ohjasi muun porukan raja-aseman ravintolaan istumaan, ja meille viittasi tylysti, että kävelkää tuohon suuntaan. Ja mehän kävelimme.

Raja-asema

Kävelimme ensin (raja-asemalla on selkeät kyltit) Kambodzan raja-asemalle, jossa saimme passeihimme lähtöleimat. Tässä kohti alkoi korruptiota esiintymään, sillä leimasta jouduimme maksamaan 2 dollaria, vaikka käytännössä mitään leimausmaksuja ei pitäisi olla. Sen jälkeen kävelimme lyhyen tienpätkän Laosin puolelle ja hoidimme viisumiasian kuntoon. Kokonaisuudessa tähän hommaan ei kauaa mennyt, ja pian olimmekin bussin luona odottelemassa loppua porukkaa, jotka olivat jääneet ravintolaan istumaan ja odottamaan viisumeitaan ja passejaan takaisin tältä "matkaoppaalta".

Loppujen lopuksi odotimme heitä hyvän tovin, ja itse asiassa bussimme ehti siinä välissä jo lähteä (me kyydissä), mutta joutui palaamaan takaisin hakemaan loppuporukkaa, jotka aina vain istuivat siellä samaisessa ravintolassa odottamassa. Lopulta he saivat passinsa takaisin, ja kävelivät bussille.

Mekong
Siitä sitten hurautettiin n. 15km matka Nakasongiin, josta saimme venekyydin Don Detin saarelle. Tämä saari sijaitsee keskellä Mekong -jokea, paikassa jossa joki on leveydeltään useamman kilometrin. Olemme lukeneet saaren olevan suomalaisten reppureissaajien suosiossa, ja siihen saimmekin vahvistusta siinä vaiheessa, kun kyselimme majoitusta. Majapaikan omistaja kysyi heti ensimmäisenä, että olemmeko Suomesta ja varauskirjassa näytti lukevan muitakin suomalaisia nimiä. Muutenkin näyttäisi saaren turistit koostuvan 20-30 -vuotiaista reppureissaajista, joten omanikäisten joukossa ollaan!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kratie

Kratie

Saavuimme eilen Kratieen. Bussimatka ei kestänyt kuin parisen tuntia (n. 100km matka), joten olimme jo hyvissä ajoin päivällä perillä. Tämä on mukava, pieni kambodzalainen kaupunki, jonka keskustassa on helpointa liikkua jalkaisin. Täällä turistit ovat pääsääntöisesti joko a) reppureissaajia tai b) ranskalaisia eläkeläisiä.

Kratien vieressä virtaa Mekong

Olemme muutenkin ihmetelleet ranskalaisten eläkeläisturistien isoja määriä täällä Kambodzassa. Ehdottomasti heille kannattaa kuitenkin nostaa hattua, sillä parhaimmat (vai rohkeimmat?) liikkuvat täällä pyörätuoleilla tai rollaattoreilla avustajien kanssa. Siis edes huono fyysinen kunto ei näytä olevan ranskalaisilla vanhuksilla esteenä matkalle lähdölle!
Suomea kannatettiin myös Kambodzassa!
Eilisen kohokohta oli ehdottomasti se, kun illalla laitoimme telkkarin (huoneen varustelutasoon kuului tv!) päälle, ja kanavia selatessa löysimme CCTV:n näyttämänä Suomen pronssiottelun kiinankielisellä selostuksella! Kyllä oli ilo ylimmillään, kun saatiin katsoa Suomen peli! Lisäksi kiinalainen selostaja eläytyi peliin ihan täysin! :D
Delfiinejä

Tämän päivän olemme käyttäneet oikeastaan tulevien päivien suunnitteluun ja jatkoyhteyksien lippujen varaamiseen. Lisäksi minä pääsin tekemään tuttavuutta paikallisten julkkisten kanssa! Nimittäin Kratien tunnetuin nähtävyys on iravadindelfiini, makeanveden delfiini, joka elää Mekong -joessa. Delfiinilaji on äärimmäisen harvinainen, ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Löysin WWF:n julkaisun vuodelta 2011, jonka mukaan delfiinejä olisi jäljellä vain 85.

Delfiinejä voi käydä katsomassa Kampin kylässä, joka sijaitsee n. 15 kilometrin päässä Kratien pohjoispuolella. Kylään pääsee esimerkiksi tuk-tukilla, ja periltä voi ostaa tunnin veneretken joelle. Matkaoppaan mukaan parhaimmat katseluajat ovat aikaisin aamusta, tai myöhään iltapäivästä, ja itse valitsin jälkimmäisen ajan. Mikkoa ei huvittanut lähteä delfiinijahtiin, vaan hän jäi mieluummin suunnittelemaan reissumme tulevia kohteita majapaikkaamme. Otin tuk-tukin Kampiin ja ostin sieltä venelipun. Sattui vieläpä niin hyvä tuuri, että lippujonossa edelläni oli 2 ranskalaista tyttöä, joten lyöttäydyin heidän kanssa samaan porukkaan, ja saatiin kolmistaan vähän edullisemmat liput!
Maisemaa tuk-tukin kyydistä matkalla Kampiin

Hyvä kun edes pääsimme rantaa pidemmälle veneellä, niin näimme jo ensimmäiset delfiinit. Niitä sitten ihastelimme ja valokuvasimme tunnin ajan, mikä ei suinkaan ollut helppo tehtävä! Aina kun kameran sai suunnattua jonnekin toisaalle, ilmestyi delfiinit tasan tarkkaan väärälle puolelle! Kerran kaksi delfiiniä kävi jopa ihan veneen vieressä, mutta tottakai kamerani osoitti jonnekin ihan muualle. Hauskoja veijareita! Tunnin kuluttua palasimme rantaan ja lähdin tuk-tukin kyydissä takaisin majapaikkaamme.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kampong Cham

Hei vain!
Olemme tällä hetkellä Kampong Cham -nimisessä kaupungissa, jonne saavuimme bussilla keskiviikkona Siem Reapista. Bussimatka kesti n. 6-7 tuntia.

Tunnelmaa bussissa

Tässä muutamia huomioita bussimatkustamisesta Kambodzasta:

1. Mainoksessa luvataan, että bussista löytyy vessa. Lippua varatessa varmistat vielä, että bussista löytyy vessa. Matkapäivänä astuessasi bussiin hoksaat, että mitään vessaa ei ainakaan tästä bussista löydy.

2. Lippujen hinnat ovat aina kalliimpia ulkomaalaisille, kuin paikallisille.

3. Lippuun on merkitty, että lähtö on 7.30. Heräät ennen kuutta, jotta olet valmiina matkatavaroidesi kanssa, kun sinua tullaan hakemaan. Pyydät majapaikasta aamupalan mukaan, ja istut odottamaan kyytiä. Odotat ja odotat. Kello lähestyy puolta kahdeksaa, eikä kyytiä näy. Henkilökunta soittaa bussifirmalle ja kysyy kyydistä. Kyyti on kuulemma tulossa. Lähempänä kahdeksaa kyyti saapuu pihaan ja sinut kuljetetaan bussille. Nouset bussiin ja jäät odottamaan lähtöä. Bussi lähtee n. ½-1h tunnin kuluttua!

4. Paikkasi bussissa on saatettu myydä kahteen tai ehkäpä kolmeen kertaan. Bussin henkilökunta ohjeistaa valitsemaan seuraavan vapaan paikan.

5. Bussimatkan kerrotaan kestävän 4 tuntia. Perillä ollaan 7 tunnin kuluttua.

6. Tööttiä käytetään jatkuvasti. Varsinkin jos tiellä on liikennettä ja halutaan ohittaa jokin edessä oleva, hitaampi ajoneuvo. Tööttiä voidaan käyttää, vaikka ei ohitettaisikaan ketään.

7. Busseissa on ilmastointi. Välillä ilmastointi toimii niin hyvin, että tulee kylmä. Välillä se ei toimi.

Rinkat on toistaiseksi pysyneet kyydissä mukana :D

Kaiken kaikkiaan bussilla matkustaminen on kuitenkin tehty helpoksi. Liput voi usein ostaa majapaikasta, ja ne sisältävät pick-upin, eli sinut käydään hakemassa majapaikastasi ja viedään bussille. Kannattaa aina myös kysyä, paljonko maksaa lippu ilman pick-uppia ja selvittää, paljonko tuk-tuk kyyti bussille maksaa erikseen. Sillä voi joskus säästää, tai sitten ei.

Smile restaurant

Kampong Cham on ollut meidän mielestämme oikein miellyttävä kaupunki. Tämä ei ole mikään turistikohde, joten täällä on mukavan rauhallista ja hinnat ovat edulliset. Otimme täältä vähän paremman hotellihuoneen, josta maksamme 13€/yö. Tästä kaupungista tulee mieleen Chumphon Thaimaassa, sillä tämäkin on sellainen läpikulkukaupunki useimmille turisteille. Olemme siis rentoutuneet ja nauttineet hyvästä majoituksesta jo muutaman päivän ajan.

Syömässä olemme käyneet Smile -nimisessä ravintolassa, joka on paikallisen kansalaisjärjestön ylläpitämä ravintola. Ravintola toimii opetusravintolana ja kouluttaa nuoria, jotka ovat lähtöisin huonoista oloista. Suosittelemme!

Katsotaan, josko täältä huomenna maltettaisiin lähteä eteenpäin... :)

torstai 20. helmikuuta 2014

(18.2. osa 2/2) Nyt on temppelit nähty!

Johan tässä on kirjoitettu Angkorin temppeleistä niin, että alkaa temppelit tulla korvista ulos! Tiistaina käytiin vielä Angkor Watin jälkeen muutamilla muilla, mm. Bayonin, Ta Keon ja Ta Nein temppeleillä.

Bayonin tornit koostuvat valtavista kasvoista, jotka näyttävät neljään eri ilmansuuntaan.

Näistä temppeleistä pidin eniten Ta Nein temppelistä, koska se sijaitsi hiukan syrjässä ja siellä ei ollut juuri muita turisteja. Ta Nein temppeli on todella pieni, ja sinne vie pelkkä hiekkatie toisin kuin muihin temppeleihin, joihin pääsi ihan asfalttiteitä pitkin.

Erään temppelin tornista kuvattua maisemaa

Puolen päivän aikaan saimme kierroksen temppelialueella tehtyä. Juuri sopivasti, kun päivä alkoi olla kuumimmillaan. Kuskimme käytti meitä vielä keskustassa syömässä, jonka jälkeen palasimme takaisin majapaikkaamme. Olimme ihan puhki, joten loppupäivän lepo teki todella hyvää! Illalla menimme syömään majapaikkamme omaan ravintolaan. Syönnin jälkeen jäimme vielä hetkeksi istumaan pöytään, ja se kannatti! Nimittäin aivan yhtäkkiä jostakin tupsahti meidän vanhat tutut Louise ja Andy, joihin tutustuttiin Sihanoukvillessä! Olimme toki tietoisia, että he tulevat pari päivää meidän jälkeen myös Siem Reapiin, mutta eipäs tiedettykään, että he olivat varanneet majoituksen samasta paikasta kuin mekin! Jälleennäkemisen riemu oli suuri, ja vaihdettiinkin kuulumisia hyvän tovin. Andy ja Louise aikoivat jatkaa matkaa keskiviikkoaamuna Laosin puolelle, ja mekin olimme jo varanneet bussiliput seuraavaan kohteeseen. Hassua, että kuitenkin törmättiin vielä!

Keskiviikkona jatkoimme matkaa, mutta siitä lisää huomenna! 

(18.2. osa 1/2) Angkor Watin temppeli

Angkor Wat aamulla
Tiistaina vietimme kolmannen ja samalla viimeisen päivän Angkorin temppelialueella. Olimme säästäneet päänähtävyyden, eli Angkor Watin temppelin viimeiselle päivälle. Lähdimme jälleen aikaisin liikkeelle, ja temppelin edustalla olimme puoli kahdeksan paikkeilla.

Temppeliin pääsee leveää maasiltaa pitkin

Angkor Wat on rakennettu 1100 -luvun alussa ja se toimi ensin hindulaisena Vishnulle omistettuna temppelinä, sitten buddhalaisena. Temppelin alue on ihan valtavan iso, eikä sitä tahtonut millään käsittää! Angkor Watia ympäröi 190m leveä vallihauta ja ulkomuurin pituus on 3,6km. Muurien sisäpuolella oli temppelin lisäksi kaupunki ja kuninkaallinen palatsi, mutta maalliset rakennukset oli tapana rakentaa katoavista materiaaleista kiven sijaan, eikä niistä enää ole mitään jäljellä.

Seinäkaiverrukset koristavat temppelialuetta, tässä kuvattuna "Suryavarman historiallinen kulkue"

Angkor Wat on todellakin alueen päänähtävyys, ja siellä vierailee valtavat määrät turisteja. Puoli kahdeksan aikaan temppelialue oli vielä kohtuullisen hiljainen, mutta yhdeksän aikaan maasilta oli jo täyttynyt tasaisesta turistivirrasta:


Turistimäärän lisääntyessä räjähdysmäisesti, lähdimme jatkamaan matkaa kohti muita temppeleitä, joilla emme olleet vielä käyneet. Niistä lisää toisessa postauksessa, jonka jälkeen temppelipostaukset saavat riittää. :D

Angkor Watin temppeli on edelleen käytössä. Tässä munkkeja suuntaamassa temppeliin.

Ps. Kuulimme myös pitkästä aikaa suomea, eli temppelialueella oli muitakin suomalaisia liikenteessä!

tiistai 18. helmikuuta 2014

(17.2. osa 3/3) Maamiinamuseo, Butterfly centre sekä päivän viimeinen temppeli Banteya Samre

Landmine museum

Noniin, tässähän ollaan kohta saatu maanantaipäivän tapahtumat blogiin asti! Banteay Srein temppelin jälkeen jatkoimme paluumatkaa ja seuraava pysähdys oli maamiinamuseossa (pääsymaksu 3 dollaria/hlö). Vaikka museo on pieni, on siellä kuitenkin ihan mukavasti nähtävää. Erityisesti Mikko koki museon mielenkiintoiseksi, vaikka se kertoi samalla maan synkästä historiasta. Eikä asiaa yhtään helpota se, että näemme päivittäin kaduilla ihmisiä, jotka ovat loukkaantuneet maamiinoista ja menettäneet käsiä ja jalkoja.

Kuvaa klikkaamalla sen saa isoksi

Museo tekee myös hyväntekeväisyystyötä, sillä se tarjoaa kodin sekä koulutusta köyhissä oloissa eläville lapsille. The Relief centeriin voi hakea vapaaehtoistyöhön.
Museon näyttely


Museon jälkeen jatkoimme vähän kevyempien aiheiden pariin, sillä Lonely Planetin matkaopas suositteli myös käyntiä lähistöllä olevassa Butterfly centressä. Sieltä löysimme kauniin puutarhan, ja upeita perhosia:
Lähempää tuttavuutta

Ainesta luontokuvaajaksi? :D

Perhosten ihastelun jälkeen kuskimme halusi vielä käyttää meitä yhdellä temppelillä, Banteya Samressa, ennen paluuta takaisin majapaikkaamme. Täytyykö erikseen edes mainita, että tämäkin temppeli raunioineen oli todella upea? Meitä vain alkoi tässä vaiheessa jo väsyttämään sen verran, että teimme vain pikaisen kierroksen ja palasimme takaisin tuk-tukin kyytiin.
Banteya Samre

Eikös vain ehdittykin moneen paikkaan maanantaina? Sanonta "aikainen lintu madon nappaa" piti ainakin maanantaina paikkaansa, mutta toki se vaati myös veronsa. Olimme illalla varsin väsyneitä, joten pikaisen ruokailun jälkeen olimme valmiit nukkumaan. Hyvin maistui unet pitkän päivän jälkeen!

Päivän viimeinen kierros temppelissä :)

(17.2. osa 2/3) Kambodzan maaseutua, Phnom Kulenin kansallispuisto sekä Banteay Srein temppeli (17.2. osa 2/3)

Lehmiä tiellä!
Ta Prohmin temppelin jälkeen hyppäsimme takaisin tuk-tukin kyytiin, ja lähdimme ajamaan Phnom Kulenin kansallispuistoa kohti. Angkor Watin päätemppeliltä on kansallispuistoon matkaa n. 30km, joten kyllä siinä sai hetken aikaa istua tuk-tukin kyydissä. Mikko torkkui osan matkaa ja minä katselin maisemia.
Lehmien lisäksi siellä täällä näkyi vesipuhveleita, mutta valitettavasti niistä en saanut kuvia!

Kbal Spean nähtävyys kuuluu myös Angkorin temppelialueen pääsylipun hintaan, joten niitä näyttämällä pääsee patikkareitille. Reitin pituus oli 1,5km suuntaansa, läpi viidakon. Vettä sai olla matkassa, sillä päivä oli kuuma (yllättäen) ja matkan varrella oli jonkin verran nousua. Muuten polku oli hyvä kulkea, ja reitillä oli muitakin kulkijoita.
Polku kohti Kbal Speania
The mighty jungle
Ja mikä se Kbal Spean sitten on? Se on siis arkeologinen alue Phnom Kulenin kansallispuistossa, ja käytännössä joki/virta, jonka ympäristössä sijaitsee iso joukko kaiverruksia, pieni vesiputous sekä luonnon muovaama kivisilta. Kbal Speania kuvaillaan myös "näyttävästi veistettynä uomana, joka sijaitsee syvällä viidakossa".

Kbal Spean kaiverruksia
Kbal Speanissa meni oma aikansa, jonka jälkeen kävelimme reippaasti takaisin parkkipaikalle, sillä meillä alkoi olla jo nälkä. Kuski käyttikin meitä syömässä, jonka jälkeen lähdimme paluumatkalle.
Vesiputouksella ei tarvinnut olla yksin... Hyvä jos sekaan mahtui!!

Paluumatkan ensimmäinen pysähdys oli Banteay Srein temppeli, jonka nimi tarkoittaa naisten linnoitusta tai ehkä kauneuden linnoitusta. Useimmat Angkorin temppelit ovat kuninkaan rakennuttamia, mutta tämän temppelialueen on rakentanut erään kuninkaan neuvonantaja, jolle alue lahjoitettiin.

Kaiverruksia
Temppelissä oli todella paljon kauniita kaiverruksia, joita ihastelimme hyvän tovin. Sitten matka taas jatkui, ja myös tämä teksti jatkuu seuraavassa blogipostauksessa...

(17.2. osa 1/3) Ta Prohmin temppeli

Ta Prohm

Kuten jo edellisen postauksen loppuun kirjoitin, lähdimme maanantaiaamuna seitsemältä tuk-tukin kyydissä kiertämään temppeleitä ja muita mielenkiintoisia alueita vähän kauemmaksikin. Aloitimme päivän Ta Prohmin temppelistä, joka oli yksi mielenkiintoisimmista temppeleistä meidän mielestämme! Oli hyvä ajatus käydä alueella heti aamusta, sillä turisteja ei vielä ollut haitaksi asti. Kiertelyn jälkeen palatessamme takaisin tuk-tukille, alueelle ryntäili bussilasteittain samsonite-turisteja oppaiden johdolla. Me onneksi kerkesimme nauttia paikan rauhallisesta ja maagisesta tunnelmasta ennen isoja turistimassoja.

Luonnon voimaa!

Ta Prohmin temppeli oli upea sen takia, että se on pyritty jättämään kohtuudella siihen kuntoon, jossa se on ollut löydettäessä. Käytännössä kaikkia muita temppeleitä on kunnostettu ja  puita yms. kasvillisuutta raivattu pois. Sen sijaan Ta Prohmin temppelissä pystyy vielä näkemään miltä alue on näyttänyt silloin kun ensimmäiset länsimaalaiset ovat temppeleillä vierailleet! Lisäksi temppeliä on käytetty Tomb Raider -elokuvan kuvauksissa.



Loppuun vielä videonpätkä temppelistä:


maanantai 17. helmikuuta 2014

Sunnuntai Siem Reapissa

Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään. Aamupäivästä lähdimme kaupungin keskustaan myöhäiselle aamupalalle, tai oli kai se jo melkein lounasaika... Lonely Planetin matkaopas suosittelu The Blue Pumpking -nimistä paikkaa, joten sinne siis. Hyvät oli aamupalat!

Ranskan siirtomaa-ajoista Kambodzaan on jäänyt patonki. Patonkeja syödään täällä ihan urakalla!  Kuvassa aamupalapatonki voilla ja marmeladilla

The Blue Pumpking (varsin länsimaista tyyliä)

Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa Angkorin kansallismuseoon, eli Angkor National Museumiin. Sisäänpääsy yhdeltä maksoi 12 dollaria, mutta museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museo on todella laaja, ja se keskittyy täysin esittelemään Khmerien kuningaskunnan historiaa, eli aikaa jolloin Angkorin alueen temppelit on rakennettu. Saimme paljon kiinnostavaa tietoa alueen historiasta ja siitä, miten uskonto on vaikuttanut temppeleiden rakentamiseen. Suosittelemme ehdottomasti käyntiä museossa, mikäli aikaa ja kiinnostusta riittää! Valitettavasti museon sisällä ei saanut ottaa valokuvia.

Museo
 Meillä menikin museossa kiertelyyn koko iltapäivä, jonka jälkeen palasimme takaisin majapaikkaamme. Illalla kävimme vielä syömässä, ja sitten pitikin jo mennä aikaisin nukkumaan, sillä tänä aamuna (maanantaina) meillä oli herätys kuudelta. Olimme sopineet tuk-tuk kuskimme kanssa, että lähdemme temppelikierrokselle seitsemältä aamulla, jotta ehdimme käydä mahdollisimman monessa paikassa. Lisäksi aamulla on vielä viileää, joten kiertely on paljon mukavampaa ja kevyempää.

Meillä menikin tänään kiertelyyn koko päivä, ja palasimme vasta myöhään iltapäivällä takaisin majapaikkaamme varsin väsyneinä. En ole jaksanut blogiakaan päivittää tämän enempää, mutta yritän huomenna tiistaina kirjoittaa lisää tästä päivästä. Kuvia ja videonpätkiä olisi runsaasti odottamassa läpikäymistä ja julkaisemista!

Pienenä palana tästä päivästä tähän loppuun yksi kuva. Ajelimme nimittäin myös Kambodzan maaseudulla, ja tässä olisi iskälle kuva paikallisesta traktorista: