[RT2 Aussit] Geelong - Cape Otway 28.5.2014

28.5.2014

Great Ocean Road

Kylläpäs nukuttiin viime yö makeasti! Näyttäisi tässä uudessakin campervanissa uni maistuvan. :) Syötiin aamupalat, ja lähdettiin sen jälkeen vielä frisbeegolfradalle. Siellä Mikko sattumalta tapasi paikallisia harrastajia, jotka olivat kyseisen radan suunnitelleet. Aamupäivä menikin sitten siellä, ja vasta puolen päivän jälkeen lähdimme jälleen jatkamaan matkaa. Otimme suunnaksi Great Ocean Roadin, jota pitkin ajamme. Great Ocean Road on kuuluisa maisematie Australiassa, ja se on itse asiassa rakennettu ensimmäisessä maailmansodassa sotineiden muistoksi. Tämä tekeekin Great Ocean Roadista maailman suurimman sotamuistomerkin.

 

Maisemaa Great Ocean Roadilla. Keli olisi voinut olla parempi!

Maisemat välillä olivat ihan mukavia merimaisemia. Olemme tosin ajelleet jo niin paljon rantateitä Uudessa-Seelannissa, että merimaisemat eivät enää jaksaneet yllättää meitä. Tien varrella oli kuitenkin paljon pikkuisia hiekkarantoja, jotka näyttivät todella kivoilta. 

 

Hiekkaranta välillä

Keli oli todella vaihtelevaa. Välillä satoi vettä, ja välillä aurinko kurkisteli pilvien lomasta. Lisää aurinkoa, kiitos! Matka kuitenkin eteni, ja lopulta käännyimme kohti Cape Otwayta. 

Taisi olla päiväunilla tämä koala

Matkaoppaassa kerrottiin, että kyseisen tien varrella näkee suurella todennäköisyydellä koalia puissa, ja niin todella näkyi! Ihan oikeita, eläviä koalia omassa ympäristössään!! Voi vitsit miten hienoa, ja hassua että niiden näkeminen on paikallisille arkipäivää! Tottakai koko tie ajettiin läpi nenät kiinni tuulilasissa... Jäimme Cape Otwayhin yöksi, sillä sieltä löytyi parikin ilmaista vessallista leirintäpaikkaa. Kun katseltiin sopivaa paikkaa autolle, niin näimme myös matkamme ensimmäisen kengurun! Niitäkin ihan oikeasti täällä on, ja tien varsilla on useita kylttejä varoittelemassa kenguruista. Valitettavasti kamerasta oli juuri loppunut akku, eikä vara-akkua siihen hätään löytynyt. Jospa vielä kengurukuvia saadaan täältä. Siihen asti tyydytään varoituskylttiin:

Varokaa kenguruita...

 Huomiseen!

Esittelyssä campervan Mighty Highball / Britz HiTop

Tässäpä vähän kuvia meidän campervanista, jolla ajellaan täällä Australiassa. Täällä oli esittely Uuden-Seelannin campervanista.

Highball / HiTop

Vuokrattiin siis Australiaankin jo etukäteen valmiiksi campervan. Valittiin tänne Mighty Highball -niminen auto, mutta meille annettiin Britzin HiTop. Käytännössä kyse on ihan samasta autosta samoilla varusteilla. Lisäksi verrattuna Uuden-Seelannin autoomme, tämä on rakennettu ihan samanlaiseen Toyota Hiaceen.

Kuskin valtakuntaa

Erot löytyvät sitten auton varustelusta. Tässä mallissa on manuaalivaihteet, mikä vaatii alkuun vähän totuttelua, sillä vaihdekeppi on kuljettajan vasemmalla puolella.

Päivisin takaosassa näyttää tältä

ja öisin tältä

Auton takaosassa on erikseen pöytä ja penkit pöydän molemmilla puolilla. Sänky pitää rakentaa pöydästä ja muutamista irtokappaleista aina iltaisin. Jackpotissa sänky oli pystyssä toisella seinustalla, ja siitä se sitten yöksi laskettiin alas.

Keittiö

Keittiövarustelu on ehdottomasti enemmän meidän mieleen tässä mallissa. Pöytätilaa on enemmän, ja kaasukeitin on integroituna pöytään. Jackpotissa oli erikseen pieni retkikeitin, joka piti aina nostaa pöydälle käyttöä varten. Lisäksi tässä mallissa on jostakin syystä mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin! Ja tietysti jääkaappi löytyy. Valitettavasti muut sähkölaitteet jääkaappia lukuunottamatta eivät toimi, jos auto ei ole leirintäalueen sähköpaikassa kiinni.

Ruoanlaittoa

Varusteita löytyy :)

 Ja toki tässäkin mallissa tuli mukana kaikki tarvittavat ruoanlaittovälineet, astiat, pyyhkeet ja sänkykamppeet lakanoineen. Eli mukavasti menee vielä viikko tien päällä!

[RT1 Aussit] Melbourne – Geelong 27.5.2014

27.5.2014 

Terveisiä Australiasta!

Lensimme Jetstarin lennolla heti aamusta Melbourneen. Olimme Melbournessa yhdeksän jälkeen, mutta meillä meni vajaa tunti kun jonotimme passintarkastuksessa. Kamalat jonot! Meidät kuitenkin päästettiin maahan, vaikka maahantulolapuissa kyseltiin taas monenlaista, esim. onko meillä mukana ruokaa, olemmeko vierailleet viimeisen kuukauden aikana maatilalla tai koskettaneet eläimiä. 
 

Melbourne näkyy lentokoneen ikkunasta

Lentokentällä meille selvisi, että autonvuokrafirmalla ei ole lentokenttäkuljetusta, niin kuin oli Uudessa-Seelannissa. Lisäksi meille selvisi, että matkaa on noin 20km ja joudumme ottamaan taksin. Voi hitsit! No, me sitten ajeltiin taksilla niin kuin rikkaat konsanaan, ja päästiin lopulta autonvuokrafirmalle. Allekirjoitettiin paperit ja tutustuttiin meidän uuteen campervaniin. Saatiin katsoa video auton käytöstä, jonka aikana Mikko nauroi useamman kerran, sillä video oli selvästikin tehty jollekin uusavuttomalle ja siinä kerrottiin mm. mistä tuulilasinpyyhkijöiden viiksi löytyy. :D 

Ruokakaupan pihalla

Lopulta päästiin matkaan! Melbournen lähistöllä sai olla tarkkana, sillä ajokaistoja risteili joka puolella. Lähdimme ajamaan kohti Geelongia, jonne jäimme yöksi. Ajomatka oli tälle päivälle lyhyt, mutta oli mukava aloittaa uusi roadtrip kevyesti. Maasto Melbournen ja Geelongin välillä oli todella tasaista! Tuntui ihan hassulta ajaa niin tasaisella maalla sen jälkeen, kun oli Uudessa-Seelannissa ehtinyt tottua korkeuseroihin. 
 

Frisbeegolfrata Geelongin puistossa

Geelongissa kävimme hakemassa ruokakaupasta evästä, ja sen jälkeen Mikko halusi mennä heittelemään frisbeetä paikalliselle radalle. Australiassa ei montaa frisbeegolfrataa ole, joten Geelongin rata taitaa jäädä ainoaksi, jolla käymme. Frisbeegolfrata osoittautui kuitenkin todella mukavaksi, paljon paremmaksi kuin osa Uuden-Seelannin radoista. Eteläsaarella hyvä rata oli Queenstownissa ja huippuhyvä rata Wanakassa. Pohjoissaaren radat olivat kuitenkin pettymys. Aivan frisbeegolfradan läheltä löysimme myös leirintäalueen, jonne jäimme yöksi 36 Australian dollarin hinnalla. Meidän on tarkoitus täälläkin etsiä ilmaisia leirintäalueita, mutta nyt oli mukava jäädä ensimmäiseksi yöksi maksulliselle alueelle, jossa pääsi suihkuun. 

Geelongin frisbeegolfradalta

RT15 Matamata - Hamilton - Opononi - Whangarei - Auckland 23.-26.5.2014

Tässä vielä loput Uuden-Seelannin päivät:

23.-24.5.2014

Hobittila -kierroksen jälkeen ajoimme vielä illaksi Hamiltoniin. Siellä meidät oli kutsuttu geokätköilytapaamiseen, joten pitihän sitä mennä käymään. Illasta tulikin ikimuistoinen, kun eräs vanha pariskunta kutsui meidät kotiinsa kylään. Saimme yöpyä campervanilla heidän pihallaan, ja käyttää heidän kylpyhuonettaan. Ilta meni todella mukavasti heidän olohuoneen sohvallaan jutellen matkustamisesta ja kokemuksistamme eri maissa. Kävi ilmi, että hekin pitävät matkustamisesta, ja Ross oli käynyt monta vuotta sitten Suomessa.  Paljon saimme kertoa heille Suomesta ja tehdä vertailua Suomen ja Uuden-Seelannin välillä.

Ross ja Rowan kutsuivat meidät kylään kotiinsa

Lauantaiaamu oli tuulinen ja sateinen. Isäntäväki kutsui meidät aamupalalle, ja saimme kokea perinteisen paikallisen aamupalan. Jännä juttu, että se on kovin samanlainen kuin Englannissakin. ;) Söimme siis munia, paahtoleipää, pekonia ja makkaraa. Täyttävää oli! Runsaiden kiitosten jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti pohjoista. Ajoimme moottoritietä pitkin ohi Aucklandista, aina Dargavilleen asti. Dargavillessä vastaan tuli mm. maatalouskonemuseo.

 

Maatalouskonemuseo

Meidän oli ensin tarkoitus jäädä Dargavilleen yöksi, mutta jatkoimme kuitenkin vielä matkaa pohjoisemmaksi. Maisemat ovat täällä Pohjoissaarellakin yhtä vihreää kumpua, mutta Dargavillestä eteenpäin maisemat muuttuivat metsäisiksi. Pysähdyimme eräällä luontopolulla, joka esitteli vanhan Kauri-puun. Puun on arvioitu olevan noin 2300 vuotta vanha, ja se olikin oikea jättiläinen! Huh! Sitä hetken hämmästeltyämme jatkoimme vielä eteenpäin, ja lopulta ennen pimeän tuloa jäimme yöksi Opononin leirintäalueelle. 

Aurinko laskee Opononissa

Tämä leirintäalue on aivan meren rannassa, ja täältä on todella mukavat maisemat. Nyt meillä on enää kaksi yötä jäljellä tässä campervanissa, sillä joudumme maanantaina palauttamaan automme Aucklandiin. 

Näin sujuu ruohonleikkuu Opononin leirintäalueella!

25.5.2014

Nukuimme yön vähän huonosti. Yöllä nimittäin iski todella kova vesisade, ja sade rummutti auton kattoa niin, että heräsimme siihen. Eipä siinä metelissä pystynyt oikein nukkumaan, mutta onneksi lopulta sade taukosi ja pääsimme jatkamaan unia. Aamulla keli oli vielä harmaa. Aamutoimien jälkeen jatkoimme matkaa, mutta meillä oli täksi päiväksi ajoa vain noin 140km. Niinpä Mikko päätti pysähdellä lähes jokaisella vastaantulevalla kätköllä, jotta saatiin aikaa kulutettua matkan varrelle! Kätköt vain sattuivat olemaan niin helppoja ja nopeita, että olimme kuitenkin jo hyvissä ajoin iltapäivästä perillä Whangareissa. Yövyimme vielä viimeisen yön leirintäalueella, ja pesimme pyykkiä. Siihen se päivä sitten mennä hurahtikin, ja illalla olimme taas valmiit nukkumaan jo hyvissä ajoin. 

 

Leirintäalueen pyykkitupa

26.5.2014

Tänään jäljellä oli enää paluumatka Aucklandiin, jonne meidän piti palauttaa auto puoli neljään mennessä. Matkaa oli noin kaksi tuntia, joten mikään kiire meillä ei kuitenkaan ollut. Olimmekin Aucklandissa jo hyvissä ajoin.

Auckland

 Siellä ehdimmekin vielä syödä lounasta, tankata auton, ja siivoilla. Auton palautus sujui todella jouhevasti. Tavarat ulos autosta, ja viimeiset tarkastukset. Kaikki oli kunnossa, joten hyvästelimme vielä kolmen viikon kotimme ennen kuin menimme odottelemaan kyytiä lentokentälle. Ajokilometrejä kertyi kolmen viikon aikana reippaat 4000. Vuokrafirma vei meidät ilmaiseksi lentokentälle, ja nyt odottelemme aamulentoa Melbourneen.

Ja näin on auto palautettu ja hyvästit sanottu!

RT14 Rotorua – Hobbiton (Matamata) 23.5.2014

23.5.2014

 

Welcome to Hobbiton

Perjantaina olikin meidän Uuden-Seelannin kierroksen yksi kohokohdista! Lähdimme nimittäin käymään Matamatassa, jossa sijaitsee Taru Sormusten Herrasta ja Hobitista tuttu Hobittila. Eli kyse on siis elokuvia varten rakennetusta kuvauspaikasta, jonne on lavastettu Hobittilan maisemat. Alue on nykyään turistikohde, ja sinne on mahdollista päästä oppaan johdolla. Turistikierroksella saa samalla kuulla pieniä yksityiskohtia ja faktoja elokuvien kuvaamisesta ja tietysti siitä, miten Hobittila rakennettiin Matamataan. Aikamoinen työ siinä on ollut! Hobitin kolojen sisällä ei ole oikeastaan mitään, sillä sisäkuvaukset on tehty studiossa Wellingtonissa. Mutta se miltä ne näyttää ulkoapäin… Ihan uskomattoman upeaa! Tässä muutamia kuvia Hobittilasta: