Viimeinen päivä Bangkokissa ja paluu Suomeen

Sunnuntai-iltana lähdimme Udon Thanista yöjunalla kohti Bangkokkia. Junamatka meni jälleen kakkosluokan makuuvaunussa, ja olimme aamulla seitsemän paikkeilla Bangkokissa. Otimme juna-asemalta taksin lentokenttähotelliimme, jossa yövyimme vielä viimeisen yön ennen paluulentoamme Suomeen. Meille jäi Bangkokissa maanantaipäivä aikaa, joten käytimme sen hyvin shoppailemalla vielä viimeisiä tuliaisia.

Bangkok

Tiistai-aamuna olikin sitten aikainen herätys, sillä lentomme lähti yhdeksän paikkeilla. Rinkat olivat ääriään myöten täynnä, mutta ihme kyllä saimme ne koneeseen ilman lisämaksuja! Käsimatkatavaroitakin taisi olla hiukan yli painorajojen, mutta onneksi niitä ei kukaan alkanut punnitsemaan!

Finnairin lentokoneruokaa

Lentokoneessa

Helsingissä olimme Suomen aikaan puoli neljältä iltapäivästä. Jouduimme menemään vielä uudestaan turvatarkastuksen läpi, ja samalla selvisi, että Mikon olkalaukkuun oli jäänyt nestemäinen hyttysmyrkky. Ilmeisesti kyseinen hyttysmyrkky on siellä olkalaukussa jo hetken ollut, eikä sitä ole aikaisempien lentokenttien turvatarkastuksissa kukaan kysellyt! Helsingissä virkailijat ovat vähän tarkempia...

Matkalla kotiin!

Odottelimme lentokentällä tunnin ajan jatkoyhteyttämme Ouluun, ja vähän kuuden jälkeen lentokoneemme laskeutui turvallisesti Oulun kentälle. Siellä meitä vastassa oli Mikon sisko, jonka kyydillä pääsimme Kalajoelle.

Nyt tässä taitaakin mennä muutamia päiviä, että sopeudumme tähän Suomen arkeen ja lämpötiloihin! Onhan se aika hurjaa, että täällä on nyt yhtä kylmää kuin silloin, kun lähdimme tammikuussa Suomesta! Ja pitäisi vieläpä olla juhannusviikko... Kaikkea sitä! Mutta näin saimme matkamme päätökseen, ja tämä blogikin taitaa tästä hiljentyä. Vastailen kuitenkin mielelläni kysymyksiin, jos haluatte jotakin kysellä. Vaikka olettekin tätä blogia ahkerasti lukeneet, niin kyllä meiltä löytyy myös sellaisia tarinoita ja juttuja, joita ei täällä blogissa lue. :D

Ja tietysti tässä vaiheessa kiitän ja kumarran blogimme lukijoille, jotka ovat tunnollisesti lukeneet näitä höpötyksiä jopa päivittäin! Meidän blogia on tilastojen mukaan katseltu tähän päivään mennessä (18.6.) noin 11600 kertaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka päivä meidän blogissa on vierailtu noin 50-100 kertaa vähän päivästä riippuen. Joko meidän äidit ovat käyneet näillä sivuilla tunnin välein joka päivä, tai sitten meillä on ollut muitakin lukijoita. :D Haha!

Oikein mukavaa kesää ja juhannusta kaikille!

t. Niina & Mikko maailmalla

Puistoilua ja shoppailua Udon Thanissa

Kun suunnittelimme vierailua Udon Thaniin, oletin koko paikan olevan ihan tavallinen thaimaalainen pikkukaupunki, jossa ei juuri törmää länsimaalaisuuteen tai muihin länsimaalaisiin. Voi miten väärässä olin! Udon Thanissa asuu paljon länsimaalaisia, erityisesti eläkkeellä olevia. Länsimaalaisuus näkyy keskustan alueella monina ravintoloina, kahviloina ja baareina.  Enpä olisi myöskään uskonut, millaiset shoppailumahdollisuudet Udon Thanista löytyy. Täällä on useampi ostoskeskus, joissa on mukava viettää aikaa päivän kuumimpina hetkinä.

Tässä Mikko yrittää löytää ostoskeskuksen parkkihallista paikkaa skootterille

Central Plaza -ostoskeskus

 Iltapäivisin, kun kuumin hetki päivästä on ohi, paikalliset suuntaavat puistoon piknikille. Yksi todella kaunis puisto Udon Thanissa on nimeltään Nong Prachak Public Park. Mekin kävimme siellä piipahtamassa, ja tässä vielä muutamia kuvia kyseisestä puistosta:

Puisto sijaitsee järven rannalla

Palmuja

Järven yli menee kapeissa kohdissa siltoja

Hyvää piknik-evästä ovat esimerkiksi paikalliset hedelmät. Tässä kuvassa on rambutaaneja sekä mangostaneja, joita olemme syöneet useamman kerran. Ne ovat herkullisia ja makeita tuoreeltaan. Harmi että näitä ei voida tuoda Suomeen!

Palm Creek Disc Golf Oasis Udon Thanissa

Meidän päiviin täällä Udon Thanissa on kuulunut mm. frisbeegolf. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, tuttavamme Joe muutti perheensä kanssa Koh Samuilta tänne Udon Thaniin, ja Joe on rakentamassa tänne uutta frisbeegolfrataa. Pikkuhiljaa alkaa entinen riisipelto muuttua frisbeegolfradaksi, mutta kova työ siinä vielä on. Korit ovat kuitenkin jo paikoillaan, joten Mikko on päässyt Joen kanssa vähän heittelemään ja testailemaan radan väyliä. Tässä kuvia meidän Udon Thanin päivistä:

Vielä melko avaraa, mutta erilaisia kasveja on istutettu radalle tuomaan haastetta pelaajille

Väyliltä löytyy myös vesiesteitä

Mikko testailee rataa

Pikkuhiljaa entinen riisipelto muuntautuu frisbeegolfradaksi

Väylän raivaamista menossa, sillä sadekauden takia kaikki kasvavat nyt hurjaa vauhtia

...ja entäs mitä minä sitten teen sillä välin, kun pojat testailee uutta rataa. No yritän tietenkin saada ajan kulumaan! ;) 

Junalla Udon Thaniin

Kylläpäs tahtoo täällä Thaimaassa mennä aika nopeasti. Hyvä kun ehtii edes blogia päivittämään!

Pattaya reilway station :D

Jätimme maanantaina Pattayan taaksemme, sillä oli aika suunnata kohti Udon Thania. Otimme pitkästä aikaa matkustusvälineeksi junan. Yleensä Pattayalle ja Pattayalta takaisin Bangkokkiin turistit liikkuvat busseilla, sillä bussiyhteydet ovat erinomaiset. Bangkokin lentokentältä on suoria bussiyhteyksiä, ja bussiasemaltakin busseja lähtee jopa puolen tunnin välein. Osa turisteista tulee Pattayalle myös taksilla, sillä taksimatkakaan ei maksa kuin noin 30 euroa Bangkokista.

Pattayan juna-asema

Sen sijaan juna-yhteyksiä on päivän aikana vain yksi per suunta ja matka kestää noin 4 tuntia. Aamulla aikaisin Bangkokista Pattayalle, ja iltapäivällä kahden jälkeen vain yksi vuoro takaisin. Lisäksi kyseiseen junaan on mahdollista ostaa paikka ainoastaan 3. luokkaan, jossa ei ole ilmastointia. Tuuletus sujuu avoimista ikkunoista, ja lisäksi vaunun katossa on perinteisiä tuulettimia. Meillehän se kuitenkin sopi paremmin kuin hyvin, sillä 3. luokassa matkustamisessa on oma viehätyksensä. Matkustaminen junalla on helppoa, ja on mukava katsella maisemia ikkunasta. Samalla pääsee myös katselemaan oikeaa paikallista elämää, koska 3. luokan vaunuissa matkustavat pääosin vain paikalliset. Hintaakaan tuolle junamatkalle ei tullut kuin 70 senttiä per nenä!

Bangkokin juna-asemalla näkyy taululla lähtevät junat. Myös näyttämällä lippuja aseman henkilökunnalle, sinut ohjataan oikeaan junaan

Neljän tunnin matkustamisen jälkeen olimme Bangkokin juna-asemalla, jossa odottelimme 1½ tuntia yöjunaamme kohti Udon Thania (lähtö klo 20). Yöjunasta varasimme makuupaikat ilmastoidusta 2. luokasta. Matka yöjunalla meni oikeinkin mukavasti. Junassa oli käytävän molemmin puolin penkit, jotka junan henkilökunta muutti yöksi sängyiksi. Todella kätevää! Perillä Udon Thanissa otimme tuk-tuk kyydin hotellillemme, jossa yövymme nyt useamman yön. Syy tänne tuloomme on se, että olemme täällä tapaamassa tuttavaamme Joeta, johon tutustuimme tammikuussa Koh Samuilla. Hän muutti keväällä Koh Samuilta perheensä kanssa Udon Thaniin, ja lupasimme tulla kylään.

Ilmastoitu 2. luokan junavaunu: penkit molemmilla puolin käytävää

Tässä kuvassa näkyy, miten penkit ovat muuntuneet sängyiksi.

Pattaya on vanhojen miesten lomakohde

...tai siltä meistä ainakin tuntui, kun saavuimme torstaina bussilla Bangkokista Pattayan rantakaupunkiin! Tässä vaiheessa on tietysti hyvä kysyä, että mitä ihmettä me silloin täällä teemme?! No mehän tietysti ajattelimme, että Pattaya on niin kamalan kuuluisa, että pakkohan tämä kyseenalaisen maineen saanut paikka on nähdä! Ja nyt täällä Pattayaa nähneenä voimme todeta, että ei se alueen maine ole tuulesta temmattu.

Vanhoja hotelleja/rakennuksia puretaan, ja uusia, entistä korkeampia rakennetaan tilalle

 
Oli hiukan hämmentävää, kun kadulla vastaan tuli enimmäkseen länkkärimiehiä joista suurin osa oli keski-ikäisiä. Ja osalla tietysti oli niitä kuuluisia paikallisia tyttöjä käsipuolessa. Illalla Pattayan diskot ja baarit pistivät stereoiden nupit kaakkoon, ja musiikki pauhasi aamuyölle asti. Asiakkaina ketäs muitakaan, kuin miehiä katselemassa thaityttöjä ketkuttelemassa joko pöydillä, korokkeilla tai lavoilla.

Pattayan ranta

Meille riitti yksi yö Pattayan keskustassa, jonka jälkeen pakattiin kiireesti rinkat. Siirryimme alaspäin Jomtien Beachille, jossa näkyi sitten jo enemmän lapsiperheitä ja pariskuntia. Koko Pattayan alueella turismi on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. On suorastaan vaikeaa uskoa, että tämäkin paikka on aikoinaan ollut vain pieni kalastajakylä! Valtavia hotelleja, kalliita ravintoloita (verrattuna normaaliin Thaimaan tasoon), sekä kaupustelijoita myymässä turistikrääsää kaduilla ja ranta-alueella.

Katuruokamyyjiä Pattayalla

Siinä vaiheessa, kun lähikadun (jota pitkin joudumme kävelemään monta kertaa päivässä) kaupustelijat tajusivat meidän olevan suomesta, alkoi heistäkin irrota suomea: "terve! terve! mita kuuluu? sina puhu suomi? osta multa hjuva puku!" Kuka lie oli heille mennyt opettamaan suomen alkeita... Vaikka suomalaisiahan täällä on todella paljon, varsinkin talviaikaan. Pattayalta löytyy oma Suomi-seura, suomalainen peruskoulu sekä suomalaisia baareja ja ravintoloita.

Valitettavasti ei käyty katsastamassa menua, joten en tiedä olisiko ollut lihapullia tarjolla

"TOIMISTO"

Rannat Pattayan alueella eivät ole mitään silmää hiveleviä. Vesi on sameaa (ainakin näin sadekaudella, en tiedä mikä on tilanne talvella), ja rantakaistaleet ovat hyvin kapeita tien ja meren välissä. Rannat on ahdettu täyteen rantatuoleja aurinkovarjoineen. Olemme nähneet paljon, paljon parempia rantoja tämän reissumme aikana, joten täällä olemme oikeastaan viettäneet päivät hotellin uima-altaalla.

Jomtien Beach

Terveisiä Thaimaasta!

Voi miten ihanaa olla takaisin Thaimaassa! Ette uskokaan, kuinka hyvillä mielin palasimme tänne kaikkien näiden reissukuukausien jälkeen. Ajatella, että lähdimme täältä 4 kuukautta sitten, ja nyt olemme takaisin!

Lentokoneessa

Lensimme tänne 3.6. tiistaina Melbournesta Jetstarin lennolla ja lento meni yllättävän nopeasti,vaikka kestikin n. 9 tuntia.  Vastassa meitä oli tutut hajut sekä kuumuus ja ukkonen. Täällä on nyt menossa sadekausi, eli täällä sataa ja ukkostaa päivittäin, ja on todella kuuma. Tiistai-iltana lämpömittari taisi näyttää n. 35 astetta. Siispä pitkät kalsarit, takit yms sai samantien unohtaa, ja kevyemmät vaatteet kaivaa rinkasta esiin!

Vaatekojuja kadun varrella

Satsasimme vähän parempaan hotellihuoneeseen, josta maksamme 26 euroa. Hurjaa, eikö totta? :D Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen tuntuu kaikki taas kovin halvalta, kun illallisestakin maksoimme yhteensä n. 4 euroa ruokineen ja juomineen.

Kuuluisa reppureissaajien Khao San Road

Khao San Road

[RT6 Aussit] Geelong - Melbourne 1.-2.6.2014

1.-2.6.2014

Geelongin frisbeegolfklubi

Yövyimme Geelongissa 2 yötä. Aika meni mukavasti mm. frisbeegolfradalla, jossa Mikko osallistui paikallisen frisbeegolfklubin järjestämiin (viikko)kisoihin. Tässä vielä muutamia kuvia Geelongista:

Mikko liikennevaloissa Geelongin keskustassa

Geelongin rantakatu

Ambulanssit ottivat Australiassa kantaa paikallispolitiikkaan: "Thanks to LIBS, we are taking longer to get to you!"

Maanantaina olikin sitten jo aika ajaa takaisin Melbourneen palauttamaan auto. Viikon roadtrip Australiassa meni todella nopeasti, ja ehdimme nähdä vain pikkuriikkisen osan Australiaa. Paljon jäi vielä näkemättä, joten toivottavasti pääsemme vielä joskus uudestaan tutkimaan lisää Australian seutuja. 

Ja näin sanottiin heipat meidän mukavalle campervanille!

[RT5 Aussit] Wedderburn - Geelong 31.5.2014

 31.5.2014 - Onnea tuoreelle ylioppilaalle Minnalle, mukavaa kesälomaa kaikille kesälaitumille päässeille sekä hyvää synttäripäivää minulle!

 

Lauantaiaamu alkoi varsin raikkaasti. Ulkona lämpötila oli alle 10 astetta, ja täällä on nyt virallisesti alkanut talvi. Söimme aamupalan, jonka jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme liikenteeseen. Kävimme kätköilemässä, ja myöhemmin puolen päivän aikaan menimme paikallisten järjestämään kätköilytapahtumaan. Se olikin syy, miksi koukkasimme Wedderburniin. Kyllä kannatti! Väkeä oli paljon, ja tarjolla oli grillimakkaraa sekä hampurilaisia. Ilmeisesti tässä oli nyt kyseessä perinteinen paikallinen grillitarjoilu, sillä australialaiset tykkäävät grillaamisesta sekä grilliruuista! 

Tarjoilut maistuivat - myös meille!

Mukavaa oli, ja vasta iltapäivästä lähdimme jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa takaisin Geelongiin, sillä Mikkoa houkutteli vielä päästä heittelemään kiekkoa Geelongin frisbeegolfradalle. Matkalla Geelongiin näimme valtavan paljon kenguruita! Tässä todistusaineistoa:

Puoli kuuden paikkeilla olimme Geelongissa, jossa menimme samalle leirintäalueelle, jolla olimme myös ensimmäisenä yönä. Tällä leirintäalueella pitäisi olla ilmainen netti, mutta se ei toimi! Siispä olen taas kirjoitellut blogia koneelle valmiiksi, ja päivitän näitä netin puolelle, kunhan vain saadaan yhteydet toimimaan. (2.6. löytyi sopiva nettipaikka)

Ai niin, ja oli meillä täälläkin kakkua 31.5.2014!

[RT4 Aussit] Portland - Wedderburn 30.5.2014

30.5.2014

Tänään meillä olikin pitkä ajopäivä, sillä ajoimme Portlandista kohti pohjoista paikkaan nimeltä Wedderburn. Maisemat tämän päivän ajon aikana olivat yhtä tasaista peltoa, aina silmänkantamattomiin asti! Ja ne pellot eivät olleet mitään pieniä! Ajoimme myös pikkuisten kylien ohi. Välillä täytyi ihan ihmetellä, että millä perusteella ihmiset ovat päätyneet asumaan noihin pieniin kyliin, joissa ei ulkopuolisen silmin ole yhtään mitään. Maaperä taitaa kuitenkin olla hyvää viljelyyn, joten ehkä maanviljely pitää ihmiset paikoillaan kyseisillä seuduilla. 

Peltoja maantien molemmin puolin: 

 

Matkan varrella pysähdyimme myös kansallispuistoon. Siellä patikoimme lyhyen reitin aboriginaalien luolamaalauksia katselemaan. Näitä luolamaalauksia löytyy Australiasta paljon, ja varmasti iso osa on paljon vaikuttavampia kuin tämä, millä me vierailimme. Se kuitenkin sattui meidän reitin varrelle, joten oli hyvä käydä hiukan jaloittelemassa. Maalaukset oli tehty valtavaan kivenjärkäleeseen, jonka yläosa kaareutui katoksi. Mistään luolasta ei siis ollut kyse, mutta kivi oli niin hyvänmuotoinen, että siinä ovat varmasti aboriginaalit joskus muinoin olleet suojassa sateelta. Mielenkiintoista historiaa!

 

Aboriginaalien maalauksia kivessä

Söimme lounasta pienessä Murtoa –nimisessä kylässä. Opastaulun mukaan kylässä asuu 1000 ihmistä, joten kovin ovat pieniä nämä kylät. Oma lukio (College) siellä kuitenkin näytti olevan, mikä on aika hämmästyttävää!

Perillä Wedderburissa olimme viiden jälkeen iltapäivästä, ja löysimme täältä ilmaisen leirintäpaikan vanhan kultakaivoksen luona. Täällä oli jopa suihkut kuumalla vedellä, mutta niiden käyttöä vastaan toivottiin rahalahjoitusta.

[RT3 Aussit] Cape Otway – Portland 29.5.2014

29.5.2014

Tämä ei kyllä ole tavallinen punatulkku...

Heräsimme aamulla lintujen lauluun. Aamupalan jälkeen kävin kävelemässä leirintäpaikan ympäristössä, ja näin jälleen koalan puussa, sekä lukuisia värikkäitä lintuja. Yhdeksän jälkeen lähdimme tien päälle, mutta emme päässeet kovin kauas. Meidät nimittäin pysäytti kenguru, joka hyppeli tien laidassa. Harmillisen nopeita ne ovat, sillä juuri kun sain kameran esiin, niin se katosi pensaikkoon! Näitä harmaita kenguruita tulikin sitten useampi vastaan samalla tien pätkällä, mutta kaikki kerkesivät kadota ennen kuin saimme yhtään kunnollista kuvaa!

 

Voi KOALA!

Pääsimme kuitenkin hetken kuluttua todistamaan koalan tien ylitystä! Kovin se on hidas liikkumaan tien yli, joten ei mikään ihme että koalia jää autojen alle. Varsinkin kun ne ovat sen verran pieniä ja väritykseltään harmaita. Mutta niin suloisia veijareita! Koalan jälkeen saimmekin sitten ajaa pitkän pätkän Great Ocean Roadia kaikessa rauhassa.

 

London Bridge Arch

Poikkesimme välillä merenrannassa katsomassa paikallisia nähtävyyksiä, eli näitä komeita eroosion aikaansaamia kivikaaria, joita meri ja sateet ovat kuluttaneet. Lisäksi Warrnamboolin Logans –nimisellä rannalla on mahdollista nähdä valaita kesä-syyskuun välisenä aikana, joten poikkesimme sinnekin. Jonkin verran ihmisiä oli tähyilemässä merelle, mutta meille valaat eivät näyttäytyneet.

 

Emu on lentokyvytön lintu, joka elää Australiassa

Kaikkien näiden pysähtelyiden jälkeen pysähdyimme vielä Tower Hill –nimisessä paikassa, jossa näimme emuja. Varsin eläinrikas päivä! Lopulta myöhään iltapäivästä pääsimme perille Portlandiin, jonne jäimme leirintäalueelle yöksi.