30.5.2014
Tänään meillä olikin pitkä ajopäivä, sillä ajoimme
Portlandista kohti pohjoista paikkaan nimeltä Wedderburn. Maisemat tämän päivän
ajon aikana olivat yhtä tasaista peltoa, aina silmänkantamattomiin asti! Ja ne
pellot eivät olleet mitään pieniä! Ajoimme myös pikkuisten kylien ohi. Välillä
täytyi ihan ihmetellä, että millä perusteella ihmiset ovat päätyneet asumaan
noihin pieniin kyliin, joissa ei ulkopuolisen silmin ole yhtään mitään. Maaperä taitaa kuitenkin olla hyvää viljelyyn, joten ehkä maanviljely pitää ihmiset paikoillaan kyseisillä seuduilla.
Peltoja maantien molemmin puolin:
Matkan varrella pysähdyimme myös kansallispuistoon.
Siellä patikoimme lyhyen reitin aboriginaalien luolamaalauksia katselemaan.
Näitä luolamaalauksia löytyy Australiasta paljon, ja varmasti iso osa on paljon
vaikuttavampia kuin tämä, millä me vierailimme. Se kuitenkin sattui meidän
reitin varrelle, joten oli hyvä käydä hiukan jaloittelemassa. Maalaukset oli
tehty valtavaan kivenjärkäleeseen, jonka yläosa kaareutui katoksi. Mistään luolasta
ei siis ollut kyse, mutta kivi oli niin hyvänmuotoinen, että siinä ovat
varmasti aboriginaalit joskus muinoin olleet suojassa sateelta.
Mielenkiintoista historiaa!
 |
| Aboriginaalien maalauksia kivessä |
Söimme lounasta pienessä Murtoa –nimisessä kylässä.
Opastaulun mukaan kylässä asuu 1000 ihmistä, joten kovin ovat pieniä nämä
kylät. Oma lukio (College) siellä kuitenkin näytti olevan, mikä on aika
hämmästyttävää!
Perillä Wedderburissa olimme viiden jälkeen iltapäivästä,
ja löysimme täältä ilmaisen leirintäpaikan vanhan kultakaivoksen luona. Täällä
oli jopa suihkut kuumalla vedellä, mutta niiden käyttöä vastaan toivottiin
rahalahjoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti